Kasvatusta 25 vuotta, ensimmäinen pentue syntyi 2.5.1987 

Historiasta

Kennelnimi Tachetee myönnettiin vuonna 1986. Tachetee on ranskaa, ja se tarkoittaa pilkullista. Kennelnimi viittaakin dalmatiankoiriin, joilla kenneli aloitti kasvatuksen. Alkuun kennelnimi oli Tarja Tuomiston ja Reijo Mikkelssonin hallussa ja kenneli toimi pääkaupunkiseudulla.  Ensimmäiset narttumme olivat O´Soul Uubi Duubi Duu "Nena" ja Pomperipossa "Ninni".  Näillä serkuksilla aloimme näyttelyharrastuksen ja hurahdimme koiraharrastukseen aloittaen myös koirankasvatuksen. Kaiken kaikkiaan dalmispentueita syntyi yhdeksän kappaletta. Kennelin kasvateista 10 saavutti muotovalion arvon ja Tachetee Amfitryonista tuli myös Maailman Voittaja 1990-luvun alussa.                        

Kuvassa suomenlapinkoirat Tachetee Flaksi Flikka ja Tachetee Dogi, kuvaaja Emilia Vandell                         

Nykytilanne

Nykyisin kennelnimi on Tarja Tuomiston nimissä, ja toiminta jatkuu Pohjois-Satakunnassa Kankaanpäässä. 

Vuodesta 2004 kennelissä on kasvatettu kaukasiankoiria, ensimmäinen suomenlapinkoirapentue syntyi vuonna 2006. Australianterrierikasvatus on ollut todella pienimuotoista;  ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1993 ja seuraava vuonna 2009.

Kasvatustoiminta jatkuu pienimuotoisena kotikennelinä keskittyen suomenlapinkoiriin. Kaukasiankoiran ja australianterrrierin pentueita syntyy satunnaisesti. Osa kennelin koirista on yhteisomistuksessa ja ne asuvat perhekoirina sijoituskodeissaan. Kotikoirani ovat seurakoiria ja ne jakavat arjen tapahtumat kanssani. Päivisin ne viihtyvät ulkona tarhoissa, mutta öisin pyrin pitämään ne sisällä talossa. Harrastan koirieni kanssa koiranäyttelyitä. 

Kaukasiankoirat

Ensimmäinen omistamani rodun edustaja on Mörkömaan Beedrill "Silkki". Sisarensa Mörkömaan Pidgeoton "Taran" kanssa ne ovat kennelin kantanarttuja. 

Vuodesta 2003 olen maahantuonut kolmetoista kaukasianpaimenkoiraa eri maista ja eri linjoista. Niitä on tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta kaikki tuonnit eivät ole olleet tässä mielessä onnistuneita. Rotuna kaukasianpaimenkoiraan on huomattavasti vaikeampi perehtyä kuin vaikkapa suomenlapinkoiraan tai australianterrieriin johtuen Suomen pienestä kaukkarikannasta. Harrastan koiranäyttelyitä, ja varsinkin ulkomaisissa suurnäyttelyissä olen oppinut paljon rodusta sekä solminut hyödyllisiä kontakteja ulkomaisiin kasvattajiin. Venäjän kielen taitamattomuus asettaa kuitenkin lisähaastetta rotuun perehtymisessä. 

Kaukasianpaimenkoirien jalostuksessa tavoitteenani ovat ulkonäöllisesti oikeaa rotutyyppiä edustavat, hyvärakenteiset ja hyvin liikkuvat kasvatit. Kaukasianpaimenkoiralla tulee olla vahva pää, jossa vahvuus jatkuu leveistä poskista kirsuun ilmentyen leveänä alaleukana. Otsapenger ei saa olla mastiffimaisen korostunut, ja silmät eivät saa olla pyöreät ja liian suuret. Missään tapauksessa silmäluomet eivät saa olla roikkuvat ja huulien tulee olla mahdollisimman tiiviit. Korvien tulee olla korkealle asettuneet ja päälaen leveä ja tasainen. Pään sivuprofiilissa kuononselkä on samassa linjassa kallo-osan kanssa. Ihannekaukasianpaimenkoiran ei tarvitse mielestäni olla suuri, sen sijaan se ei saa olla rungoltaan kapea. Kaula saa olla lyhyt kunhan koiralla on hyvin erottuva säkä, joka antaa koiralle ryhtiä. Mittasuhteiltaan kaukasianpaimenkoira saa mielestäni vaikuttaa töpöjalkaiselta, edellyttäen että sillä on vankka runko.       
Arkoja ja vihaisia kaukasianpaimenkoiria ei tule käyttää jalostukseen. Ihannekaukkari on tasapainoinen koira, ja agressivisuutta oman reviirinsä ulkopuolella ei tule hyväksyä.

Kaukasianpaimenkoirat ovat tyypillisiä laumanvartijoita: suuria, vahvoja, ihastuttavia ja aika ajoin vaativia koiria. Niiden käsittelyssä tulee olla varmaotteinen, mutta erittäin reilu. Kaukasialaiset eivät ajattele olevansa ihmisen palvelijoita vaan ne ovat itsenäisiä ajattelijoita.  

Suomenlapinkoirat 

Ensimmäinen suomenlapinkoirani on Mopedimuorin Ehkä Hihitän "Niisi". Olin ihastunut parkin väriin, ja tyydyin uroskoiraan, koska narttuja ei ollut saatavilla.  

Suomenlapinkoirissa minua viehättää niiden monimuotoisuus, värien kirjo ja luonteen iloisuus. Rodun kanta on tyypiltään varsin epäyhtenäinen perustuen alkuperäisen lappalaisen koiran paikallisiin kantoihin. Lapinkoirat ovat nöyriä, kontaktihakuisia ja nopeasti oppivia koiria, joiden kanssa onkin mukava harrastaa vaikkapa agilityä ja tottelevaisuutta. Vaikka ne ovatkin hyviä harrastuskoiria, ovat ne perusluonteeltaan enemmän paimenkoiria kuin palveluskoiria. Päinvastoin kuin kaukasianpaimenkoirat, ne ovat hyvin sosiaalisia, ja tulevat toimeen pienenä laumana.

Rotumääritelmän ulkomuototavoitteen mukaisten suomenlapinkoirien kasvattaminen on haastavaa, koska tässä kotimaisessa rodussa on hyväksyttävä monimuotoisuus ja pidettävä geenipohja mahdollisimman laajana. En pyri kasvattamaan näyttelykoiria, vaan pääpaino on mukavaluonteisten, mahdollisimman terveiden ja pitkäikäisten perhekoirien puolella. Ihannelapinkoirani on hyvin liikkuva, alkuperäiseen poronpaimennustyöhön rakenteeltaan kykenevä ja luonteeltaan soveltuva koira.     

Australianterrieri

Ensimmäisen australianterrierini Sassatown Juliannan "Lissun" sain 1980-luvun lopulla. Tämä pieni, peloton ja ajottain suuren egonsa takia itselleen vaarallinen rotu on aina touhukas ja valmiina aktiviteettiin. Terroristina laumassamme toimii nykyään ”Kirppu” EJV-06 Bluepepper’s Jumper.

Muu kennelaiheinen aktiviteetti

Olen suorittanut Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry:n eläinsuojeluvalvojakurssin sekä Suomen Kennelliiton Kennelneuvojakoulutuksen.  Vuodesta 2005 olenkin toiminut kennelneuvojana Satakunnan kennelpiirissä. Koiranäyttelyiden kehäsihteerinä olen toiminut jo vuodesta 1988. Vuonna 2008 suoritin Tunnistusmerkintäkurssin ja Ulkomuototuomarikoulutuksen alkeiskurssin hyväksytysti.

Tällä hetkellä en ole aktiivinen rotuyhdistystoiminnassa. Dalmatiankoirat ry:ssä toimin aikoinaan aktiivisesti, olin mm. yhdistyksen puheenjohtajana usean vuoden ajan. Olen toiminut myös Australianterrierikerho ry:n ja Suomen Kaukasianpaimenkoirat ry:n hallituksissa.